Luumäen Matalanmäki – tuntematon luolasuuruus Etelä-Karjalasta

Ruskan leiskuessa ja lokakuisen auringon loimottaessa maisemaa saimme tutustua uuteen lohkareluolastoon Luumäen Matalanmäellä. Joukkueemme koostui kolmesta luolailua harrastavasta Pylköstä: Ilkasta, Marista ja Heikistä. Melko korvessa, mutta lähellä kylätietä, vain pienen ryteikön erottamana, nousee sekametsäisessä rinteessä kalliomaisia suurlohkareita, jotka hädin tuskin erottuvat puuston takaa. Lohkareet rinteessä houkuttelevat kiipuilemaan, mutta itse luolista etäämmäksi paljastuu vain aavistus.

Ennakkotieto luolista oli saatu Luumäen kotiseutuneuvokselta Pekka Siiropäältä, joka oli oppaana mukana. Pekka oli tehnyt myös alustavaa dokumentointia viitisentoista vuotta sitten ja odotukset olivat kohtalaisen korkealla. Ensin tutustuimme lyhyesti Suomen luolat kirjan liitteissä esiteltyyn Kirkkokivien luolaan. Hieno paikka sekin, ja helposti saavutettavissa. Koordinaatit luettelossa ovat oikein, mutta peruskarttalehden nimi väärä.

Seuraavaksi pysähdyimme kotvaksi ihailemaan Virmojärven Siliävuoren suuntaan avautuvaa järvimaisemaa. Vuoren seinämässä on kalliomaalaus, eräs lähiseudun lukuisista. Maalaukset Timo Miettisen kanssa löytänyt Pekka esitteli meille  maalauksista aikanaan tekemiään peitepiirroksia.

Kuva11964_Siliävuoren kuvioita_Heikki ja Pekka

Pian kuitenkin suuntasimme kohti retkemme pääkohdetta: Matalanmäkeä. Kylätieltä vain vähän sivuun, auto parkkiin metsäautotien laitaan ja takakontille penkomaan varusteita. Pekka hävisi autolta mäenrinteen siimekseen, josta kohta kuului “Tännepäin!”. Ääntä kohti ja pian, korkeintaan parinkymmenen metrin kävelyn jälkeen lohkareiden hahmo kasvoi esiin metsän peitosta. Kohde on todellakin hyvin lähellä kylätietä!

Kuva12133 Pääsisäänkäynti 3_ I ja H

Luolan suuaukko hahmottuu melkeinpä samaan aikaan ja hetkessä on sisäänkäynnin edessä. Kokoa on. Suuri huonemainen tila nousee kalliopohjaa myöten ylärinteeseen, josta pilkottaa valoa. Tällä “aulalla”on jo yksistään pituutta yli yhdeksän metriä, mutta luola näyttäisi jatkuvan kapean valoraon jälkeen seuraavan lohkareen alle. Äimistelimme kuitenkin aikamme eteishallin tilavuutta. Tästä oli jo ennakkotietona Pekka Siiropään piirros ja sen mitat vaikuttivat pitävän suunnilleen paikkansa. Tila on osittain reilusti seisomakorkuinen ja leveyttä on useita metrejä. Samalla toteamme että alemmalta tasolta rinteen katveesta tulee toinen sisäänkäynti ja luolasta lähtee rinteen suuntaisesti muitakin reittejä. Nämä ovat vielä mysteerejä, mutta itse pääluolakin jatkuu jonnekin.

iska_pääsuuaukko

Siispä ylärinteeseen valon suuntaan. Moroutunut rapakivi alkaa rahista vaelluskenkien alla. Kapean lohkareiden välisen valoraon jälkeen olemme loivemmin ylärinteeseen nousevassa tilassa. Alkumatkan kapean osuuden joutuu konttaamaan tai kävelemään hyvin kumarassa, mutta pikkuhiljaa selän voi oikaista. Vaikuttavaa. Pituutta tällä tilalla on vähintään saman verran kuin aulallakin, yksitoista metriä kuten myöhemmin totesimme. Kyseessä on lippaluolan sisälle syntynyt suora käytävä, jonne tulee valoa suuresta ulosmenoaukosta ja paikoin myös lohkareseinämän yläreunan kapeasta raosta. Tämä tila puhuttelee selväpiirteisyydellään ja pituudellaan. Tästä käytävästä ja eteisaulasta muodostuva parikymmentämetrinen pääluola tavallaan huipentuu kohti valoa avautuvaan geometriseen tilaan.  

lohkareikko_panoraama_pääluolanulostulo

Tässä vaiheessa olisi varmaan ollut säntillistä aloittaa pääluolan sivukäytävien dokumentointi ja luolaston pituuden selvittäminen, mutta ylärinteen uloskäynnin tuntumasta löysimme pari hauskaa pienempää luolaa, joita tutkailimme hyvän aikaa pääluolan nostattaman innostuksen siivittäminä. Toisen nimesimme poveksi ja toisen kohduksi. Erityisesti jälkimmäinen luola on metka, kuutisen metriä pitkä, loppuosastaan jyrkästi nouseva tunneli pääluolaston takana. Sisääntulolle pääsee pääluolan keskellä olevasta ylärinteen suuntaan avautuvasta aukosta lyhyen ulkoilun jälkeen. Luolan yläpää on aikuiselle ahdas, joten ulos kömpiminen paksun rahkasammalen ympäröimästä aukosta luo vaikutelman uudelleensyntymisestä.

Povi puolestaan on pääluolan ulostulon alapuolella vain parin metrin päässä. Luola on hauska Y-kirjaimen muotoinen nelisen metriä pitkä onkalo. Mutta nyt takaisin pääluolaan. Palaamme luolan keskivaiheilla olevan raon muodostaman valoaukon kohdalle, joka jatkuu alaspäin rakomaisena korkeahkona luolana, viitisen metriä pitkänä. Rakoluolasta pääsee alarinteen suuntaan ulos kahdesta eri korkeudella olevasta päätyaukosta.

Kuva12041_Matalanmäen luola_väliluolasta näkymä pääluolan ekaosioon

Kuva12044_Matalanmäen luola_ahdas kapeikko sivuluolassa

halkeamakeskellä

Käytäviä lähtee takaisin etelään pääluolaan eteiskammioon sekä yksi käytävä pohjoiseen. Alarinteeseen jatkuva onkalo jatkuu lyhyen lippamaisen osuuden jälkeen kaikkiaan viitisen metriä päättyen massiivisen lohkareen alla olevaan matalahkoon, mutta mukavaan huonemaiseen tilaan. Kaikenkaikkiaan ähelsimme eri puolella lohkareikkoa tuntikaupalla. Touhukasta tutkimistamme häiritsi ainoastaan lähitalon jatkuvasti haukkuva koira, virkaansa toki vain hoitava.

Kuva12055_Matalanmäen luola_tutkija näkee päivän valon

Kuva12097_in! luolastossa mönkimistä

dokumentointia mari_ilkka

Luolan pisin kerralla kuljettava pituus on näkemyksemme mukaan reitistä riippuen joko vähän alle tai vähän yli 30 metriä. Luolaston kokonaispituus on yli 50 metriä. Kohtu ja povi, sekä pari lohkareikon alalaidan erillistä pienempää luolaa (jotka ovat lippojen kautta yhteydessä pääluolastoon) mukaan lukien tässä useiden jättilohkareiden ja pienempien siirtolohkareiden muodostamassa luonnonmonumentissa on luolia yli seitsemänkymmentä metriä.

järkäleikköä
Lohkareikkoa luolaston takana. ”Kohtu” keskellä näkyvän paaden alla.

Kun vertasimme luolaston kerralla kuljettavissa olevaa, n. 30:n metrin pituutta Suomen luolat -kirjan luetteloon, saatoimme todeta, että kyseessä oli Etelä-Karjalan pisin tiedossa oleva luola. Tähän asti pisimpänä pidetty Parikkalan Äijönvuoren luola oli noin 25 metriä pitkä.On ällistyttävää, kuinka tämän luokan kohde lähellä kylätietä on voinut pysyä vain paikallisten tiedossa.

Aurinko alkoi painua kohti metsän rajaa ja päätimme lähteä ajelemaan kohti Taavettia. Joitakin satoja metrejä kapeaa hiekkatietä kurvailtuamme joku osoitti vasemmalle nousevaan mäenrinteeseen: “Tuolla voisi olla jotakin”. Yrmeät kivipaasit männikköisessä, ilta-aurinkoisessa mäenrinteessä sykähdyttivät ja eiköhän ainakin yhden alareunassa näyttänytkin olevan tummempi kohta? 

lähteensilmänlohkarret
Mäntyniemen luolien suuaukkoja

Auto ympäri, parkkiin sivutien alkuun ja  mäkeen. Paikka on nimeltään Mäntyniemi. Lyhyen, mutta intensiivisen inventoinnin tulos: uusia luolia kolme kappaletta, joista pisin 7,5 metrinen rapakivilohkareen alittava tunneli. Tunnelin edustalta avautuu hieno näkymä kapean niittykaistaleen yli Matalajärven Matlahdelle. Mitä kaikkea tämä seutu kätkeekään? 

Mukana oli osan aikaa myös paikallislehden toimittaja. Lehtikirjoittelu on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta nyt jäi harmittamaan, että julkaistussa uutisessa oli paljon puutteellisuuksia. Tekstissä oli siteerattu virheellisesti mm. luolan määritelmästä -yhden aikuisen sateensuoja ei ole vielä luola. Lisäksi lausuntoja oli mennyt väärien ihmisten suihin jne. No – eipä jäädä näitä enempää perkaamaan, koska tämä aurinkoinen tiistai ylitti odotukset kaikin tavoin. Onneksi piakkoin pääsisimme viettämään useita päiviä Etelä-Karjalassa luolailun merkeissä.

Lisää kuvia tulossa!

Matalanmäen luolasto karttapaikassa
Mäntyniemen luolat karttapaikassa

Kuva12103_naamiaiset

Teksti: Ilkka ja Mari
Kuvat: Heikki ja Mari

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s